Pesin menneet asiat iholtani pois.
Muistot, tunteet, kosketukset.
Surun ja kivunkin.

Annoin veden huuhtoa tunteeni alas.
Tuskan ja solmukohdat sisältä.
Sitten sinä otit yhteyttä.

Nytkö olen valmis?
Aloittamaan alusta ja
ilman ylimääräisiä tunteita.

Kaunein satu ei kuole
vaikka tie haarautuu
Minä menen tuonne
ja sinä toiseen suuntaan
vaikka se sattuu.

Koin kaiken kauneuden ja kipeät pettymykset erään kanssa. Kaksi eri puolta samassa paketissa. Toista rakastan, toista pelkään. Ja hän tietää sen. (Puhun nyt vanhoista asioista.)

Olla niin vapautunut, alaston ja iloinen.
Ja samaan aikaan tietää, ettei tästä tule mitään, vieläkään.
Olemme samassa pisteessä, koko ajan kiinni toisissamme, emme ole päässeet irti.
Olemme kulkeneet yhdessä nämä kaksi vuotta, kumpikin tahoillaan.
Ympyrä sulkeutuu, vaikka ehkä kasvaakin vielä.

Minä rakastan sinua, mutta siitä ei ole hyötyä.
Ja mitä siihen kappaleeseen tulee, en aio koskaan sanoa sinulle hyvästi.

Voit lukea meistä kirjan sivuilta, runoista ja laulujen sanoista, voit katsoa meitä elokuvista.
Olimme elokuvarakkaus, olemme yhä, suurin inspiraatio toinen toisillemme.

Maailma oli täynnä kevättä.
Minä pyöräilin kaupungille vauhdikkaana sydän täynnä iloa ja vapautta.
Ystävät olette ihania, otitte minut ihanasti vastaan, enkä tuntenut enää olevani ulkopuolinen.
Kerroitte asioita, ja minä kerroin myös. Sain paljon apua.
Minulla oli todella ihana ilta niin hauskanpitotarkoituksessa kuin syvällisemmässäkin mielessä.
Tanssin itseni hikeen ja imin neuvoja ympäriltäni. Olitte kuuntelevia korvia ja niin rakkaita.

Elämä ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Ja opettavaista ja ihanaa kaikessa kauneudessaan.

Minä vapauduin sinusta.
Katsoin tosiasioita silmiin eikä sillä hetkellä sattunut.
Me lähdimme kumpikin eri suuntiin, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin.
Emme voi olla enää toisissamme kiinni.
Kummankin on tehtävä itsestään kokonainen omilla tahoillaan, ilman toista.
Enää emme voi kulkea yhdessä.
Tarina ei pääty, kaunein satu ei kuole, mutta on osattava elää omaa elämäänsä.

Elämä ei ole leikkiä.
Minulla on liikaa menetettävää.
Mutta olen onnellinen, että minulla on ollut näin paljon.
Että ystäväsikin uskalsi sanoa sellaisia asioita minulle.
Me emme pystyisi elämään oikeaa elämää yhdessä. Emme vain pystyisi ja kykenisi.
Se saattaa sattua, mutta se on sen arvoista.
Minä rakastan sinua aina ja sen takia näin on oltava.
En voi antaa itseni hajota.

"Surullinenkin kolibri nauraa kukan terälehdellä, kevyempänä kuin ilma, vaikka kantaa sydämellään koko maailmaa."

"Mutta olen kaunis, kauniimpi kuin ehyt. Synnytän kuvioita. Kerron tarinoita. Eikä minusta näy läpi enää."

Mirjam Lohi: Nuttu, s. 69